Minun mielestäni elämä kuluu ihan liian nopeasti. Tuntuu siltä, että esimerkiksi viime vapusta on vähemmän kuin 12 kk, vaikka oikeasti tietysti aikaa on kulunut juuri tasan vuosi viime serpentiineistä ja vappupalloista. Mikä on muuttunut? Paljonkin.
Vuosi sitten eurooppalaisten elämä meni sekaisin islantilaisen tulivuoren ja tuhkapilven vuoksi. Muistan, kuinka olin palaamassa kimppataksilla kotiin Kartanonkoskelta (no tarkalleen siis Flamingon bussipysäkiltä, vaikken Flamingossa itse käynytklään, oikeasti) ja Martinlaaksoon suunnannut taksitoveri pohti sitä, pääseekö hän lentämään seuraavana päivänä Espanjaan vai ei. Ilmeisesti pääsi, koska tuhkaa sylkeneen vuoren toiminta alkoi hiipua ja kymmenettuhannet matkailijat pääsivät taas liikkumaan normaalien aikataulujen mukaisesti.
Vuoden aikana olen harrastanut minäkin matkailua sinne sun tänne. Itse asiassa ensimmäinen reissu suuntautui juuri Espanjaan, tarkemmin sanoen Kataloniaan. Matkan alkuvaihe oli aivan kauhea. Jouduin ajamaan vuokra-autolla inhottavan serpentiinisiä vuorireittejä liian väsyneenä. Serpentiini on ok vappuna ja vuoret patikoiden, mutta autoilu ei. Toisaalta se taisi olla ensimmäinen juhannus ulkomailla, jos Ruotsia ei lasketa, ja sitähän ei lasketa. Siis jotain positiivista kuitenkin, ja maisemat ja lämpö olivat todella myönteinen kokemus.
Lämmöstä jos puhutaan, niin pitää luonnollisesti mainita poikkeuksellinen hellekesä Suomessa. Sen vertaista en ole nähnyt aikaisemmin ja tuskin tulevaisuudessakaan, ellei tuleva kesä lyö viimevuotisia ennätyksiä. Radiosta kuulin, että luvassa olisi poikkeuksellisen lämmin kesä Pohjolassa, joten toivossa on hyvä elää.
Satavuotias isotätini vaihtoi hiippakuntaa viime kesänä. Satayksi vuotta oli juuri täyttymässä. Kunnioitettava ikä, mutta niin vanhaksi en haluaisi elää. Tosin nämä asiat ovat tunnetusti ns. korkeammassa kädessä, joten otetaan vastaan, mitä tarjolla on. Hellejakso alkoi kuitenkin juuri siitä heinäkuusta.
Helteistä oli myös Hanko-projektimme aikana. Pyöräilyreitti Vantaa-Kirkkonummi-Fiskars-Hanko tarjosi lukuisia elämyksiä epämääräisistä heinikoista hienoihin huviloihin ja sekä hyviä että arveluttavia kokemuksia suomalaisen ravintolapalvelun tasosta. Hyvä reissu silti!
Vuosittainen "Rakasta, kärsi ja unhoita" -kokemus oli vuorossa heinäkuun lopussa. Kävin muitten opettajasopulien mukana Norjassa seikkailemassa upeissa vuorimaisemissa. 'Rakasta' tarkoittaa hienoja maisema- ja kaverielämyksiä, 'kärsi' matkan aikaisia epämukavuuksia, joihin kaupunkilaisen piti tottua (telttamajoitus ja kylmä vesi) ja 'unhoita' - no, aurinkolasit ja keittimen tuulisuoja unohtuivat järvenrannalle/vuorenrinteelle. Hienoa elämysmatkailua, joka päättyi mahtavaan ilotulitukseen suoraan taivaalta eli valtaisa ukkosmyrsky kaatosateineen kruunasi vaelluksemme. Tässä kohdin pitää mainita, että silloin emme majoittuneet enää teltoissa vaan mukavasti ruotsalaisessa retkeilymajassa. - Tulevana kesänä matka suuntautuu taas Norjaan, mutta tällä kertaa Lofooteille. Maisemat ovat satavarmasti yhtä loistavat, elleivät jopa kertaluokkaa paremmat kuin menneenä kesänä.
Keväällä oli paluu tuttuihin maisemiin Itävallassa Stubaitalissa ja Wienissä. Säät olisivat voineet suosia hieman enemmän, muutoin oli mukavaa. Viime talvena innostuin laskettelupuolella telemarkista, josta toivottavasti jokin muistikuva jäi mieleen ensi talvikautta varten. Normihiihtoon oli loistavat mahdollisuudet epänormaalin pitkän ja lumisen talven vuoksi. Eikä siitä ole kuin runsas kuukausi, kun hanget korkeat nietokset vielä reunustivat teitä ja peittosivat pellot ja järven jäät valkealla vaipallaan.
Työelämä on ollut vuoden aikana uuvuttavaa. Tuntuu, kuin olisi ollut sitruunana pusertimessa ja viimeinenkin pisara on puristettu ulos. Ehkä pari tippaa on vielä jäljellä, toivottavasti.
Jokin aika sitten kymmenientuhansien japanilaisten elämä mureni hirmuisen maanjäristyksen ja tuhotsunamin vuoksi. Ydinreaktoritkaan eivät kestäneet moista. Ongelmat lienevät yhä suuret, mutta ajankohtaisuus uutisoinnissa on jo ohitettu. Sellaisessa maailmassa me elämme. Suomi on yhä kohtalaisen turvallinen paikka asua, vaikka kyllä täälläkin kaikkea sattuu. Esimerkiksi eduskuntavaalit tuottivat yllätystuloksen persuvoittoineen. Toisaalta se ei mikään yllätys ollut, jos on seurannut eriarvoistumiskehitystä maassamme. Ilmeisesti monissa puolueissa toimivat eivät tällaisia asioita noteeraa ja sitten ihmetellään kovastikin tuloksia. Protestivaalit - kansa on näköjään puhunut. On silti hienoa, että elämme maassa, jossa demokratia voi toteutua.
Monarkkimaissa on vietetty kahdet kuninkaalliset häät, nimittäin Ruotsissa viime kesänä ja Iso-Britanniassa toissapäivänä. En tiennytkään, että Westminster Abbeyssa kasvaa puita, ihan näyttivät kotoisilta koivuilta. No koristeitahan ne taisivat olla. Komea pyhättö kaikenkaikkiaan! - Historiankirjojen mukaan kruunupäillä on ollut suuri vaikutus menneiden aikojen kulkuun. Nyt asiat ovat toisin. Vaikuttaa siltä, että ihmiset kaipaavat jotain, mikä ylittää arjen ja tavallisuuden, ja siihen kuninkaalliset häät sopivat erittäin hyvin. Miltähän historiankirjoitus näyttää sadan vuoden kuluttua?
Oli miten tahansa, koivut ovat parhailaan hiirenkorvilla ja valoisin aika vuodesta alkaa olla käsillä, vaikka muutama räntäkuuro muistuttaakin vielä siirtymävaiheesta luonnossa ja pohjoisesta sijainnistamme maapallolla. Toivottavasti tästä vapusta alkaa lämpimämpi jakso, joka saattelee meitä kohti kesää!
