No voi hitto sentään, tämä oranssi tausta on kuin karkkipussi tai vappukarnevaali. Voiko tällaista pitääkään? Ehkä ainakin yhden päivän.

Tätä blogia on muuten ihan turha kenenkään nykyisellään lukea, koska tämä on todellinen antiblogi. Ei mitään kirjoituksia - ei mitään luettavaa!

Olen ollut burn-out. Sen tiedostamiseen menikin vain noin kolme vuotta. Ne samat kolme vuotta ovat kuluneet kuin sumussa, mutta eteenpäin on silti menty päivä kerrallaan - uskon, luottamuksen ja optimismin varassa. Ne ovat ihan käypiä elämän navigaattoreita jopa silloin, kun on vähän eksynyt. Suosittelen. Ehkä joukkoon voisi lisätä vielä lähimmäisenrakkauden, näin pääasiäisen kunniaksi.

Nyt suosittelen itselleni unta. On varhainen pääsiäissunnuntai A.D. 2012.


P.S. Eilen luin lehdestä, että terminen kevät on peruuntunut. Aamulla avasin oven ja kuulin ensimmäiseksi peipposen liverryksen. Kylmä, aurinkoinen pakkasilma tuntui kirpeältä kasvoja vasten. Toivottavasti peippo ei peruuta laulujaan tältä keväältä.