Pitkä (?) viikonloppu

Itsenäisyyspäiväviikonloppu ja pitkä vapaa jo osaksi takana. Ai mikä pitkä vapaa? Se tuntui aluksi pitkältä siksi, että siivoilin jo perjantai-iltana ja eilen ei tarvinnut keskittyä ko. tylsään velvollisuuteen. Oikein piiskasin matot ja luuttusin lattiatkin, jokin käsittämätön tarmonpuuska pääsi yllättämään. Tosin eilen sitten nukuin melkein puoleenpäivään, joten siihen valui sekin hyöty.

Nyt tämä vapaa ei tunnu enää yhtään pitkältä. Kun tarkemmin mietin, niin tuskin enää muistan, mihin sain eilisen kulumaan. Ai niin, lauloin Singstarilla monta Abban biisiä ja yhtä Didon kappaletta. White Flag oli rytmisesti vaikea ja Singstar kannusti minua monta kertaa peräjälkeen toteamuksilla: "Awful" ja "Bad" Näin pedagogina tällainen palautejärjestelmä tuntui aika lannistavalta! Onneksi sitä ennen olin laulanut jo monta kertaa Abbaa ja siinä onnistuin paljon paremmin. Parhaiten taisi mennä - yllätys, yllätys - Waterloo-niminen euroviisurenkutus. Olisikin ihme, jos se ei olisi iskostunut päähän vuosikymmenien saatossa...

Oman äänen kuuleminen mikrofonin kautta on aina yhtä hämmentävä kokemus. Toivottavasti se ei ollut yhtä hämmentävä myös seinänaapureille. Ei sieltä kyllä kantautunut mitään tuskastuneita huutoja tai kolkutuksia harjanvarrella. Ehkä naapurit löysivät korvatulpat nopeasti tai saivat juuri loistavan idean lähteä ulkoilemaan raikkaaseen talvisäähän.

Ai niin n:o 2, sitten kulutin aikaa kauppakeskuksessa, johon riensin korjauttamaan huomista juhlapukuani. Onneksi kolmannen kerroksen ompelija suostui hommaan vielä viime töikseen, vaikka kiireinen olikin. Nyt puvun olkaimet eivät enää valu, niin kuin viime juhlissa. Mikään ei ole kiusallisempaa kuin valuvat olkaimet - se on todella ärsyttävää ja saattaa pilata parhaimmankin juhlamielen. Sen sijaan, että keskustelisi henkevästi pöytäseuralaisten kanssa, miettiikin koko ajan, että taas nuo typerät puvunkannattimet valahtavat kerta toisensa jälkeen. Nytpä eivät putoa. 25 euroa ja papukaijamerkki hyvin suoritetusta työstä! Puheosuus ei sujunut ihan niin helposti; minulla oli lieviä vaikeuksia saada selvää ompelijattaren suomenkielestä. Jostain muistan oppineeni, että (tod.näk.) vietnamilaissyntyisten on lähestulkoon mahdotonta oppia suomen kielen vokaaleja ja siltä se kyllä kuulostikin. Sanojen taivuttaminen ja lauseiden sanajärjestyskin oli hieman omintakeista, mutta ei se korjausompelua haitannut ja sehän tässä oli pääasia. Suosittelen palvelua!

Lenkki luonnollisesti kutsui ennen lauantaisaunaa. Heijastinliivit päälle ja menoksi! Välikerros oli tarpeen, sillä sää oli yllättäen alkanut kääntyä kiperämmän pakkasen puolelle. Tähdet loistivat taivaalla ja maan yllä leijui alkumatkasta ohut sumukerros. Vastaan hölkkäsi juoksija, jolla ei ollut mukanaan sen kummenpaa heijastusvarustusta, mutta sen sijaan tummat juoksuvetimet. Autoilijotten on lähestulkoon mahdotonta erottaa sellaisia muusta pimeydestä. Olen heijastimien vankkumaton kannattaja.

Sää ei ollut paras mahdollinen juoksemisen kannalta. Ilma hyökkäsi vastaan raa'an kylmänä ja kosteana. Juoksualusta sen sijaan toimi hyvin - pitävää pakkaslunta tien päällä. Kyllä juokseminen tuntui taas hyvältä ja löylyt tietysti autuaallisilta treenin päätteeksi.

Facebookin parissa tuli vietettyä satunnaisesti aikaa. Huomasin ilokseni, että ex-kaverini oli palannut takaisin, ilmeisesti vain ollut tauolla. Toinen kaveri taas kyseenalaisti koko instituution olemassaolon. Onhan se kuitenkin hienoa, että fb toimii tällekin käyttäjälle foorumina, johon voi purkaa mielipiteitään ko. viestintävälineen ominaisuuksista. Eikä mitään sisäistä ristiriitaa ole havaittavissa! :D


Tämä talvi alkaa huolettaa toden teolla. Vilkaisin sääennustuksia ja aina vaan näyttäisi pakastavan seuraavankin kymmenen vuorokauden aikana. Onko tämä nyt laitaa? Jos tietäisin, että nämä lumet eivät tästä sula ennen vappua, niin hankkisin heti ensi viikolla itselleni potkukelkan työmatkoja varten. Sillä olisi mukava taittaa matkaa aamuin illoin eikä liukas keli haittaisi ollenkaan - päinvastoin! Saakohan niitä nykyään säädettävinä malleina, siis siten, että voisi laskea tai nostaa käsituen korkeutta vähän niin kuin fillarin tankoa? Kelkkaan liittyvät käsitteetkin ovat kadonneet käytön puutteessa, mutta jalakset kai vielä ovat jalaksia niin kuin ennen vanhaan.

Ehkä minun ei tarvitsekaan hommata kelkkaa itse, jos julkistan tässä blogissa ensimmäisen toiveeni joulupukille: yksi kpl potkukelkkoja. Värillä ei ole väliä, kunhan se on sininen, punainen tai vihreä. Tai sinivalkoinen Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta se onkin sitten huomisen juttu.