Tuikut on sytytetty ikkunalaudalle, on perjantai-ilta. Olen tässä jo pari kertaa ihmetellyt sitä, että kello on vasta puoli kahdeksan tai enintään kahdeksan. Hämmentävän mukavaa olla koko ilta kotona eikä liehumassa ympäriinsä harrastuksissa, niin mukavaa kuin niihin onkin osallistua. Olenkin tuumannut, että kerran kuussa pitäisi olla harrastamaton viikko. Silloin voisi vaikka lukea kirjaa tai loikoa sohvassa ja tuijottaa telkkaria tai elellä muuten vain mukavasti.
Harrastuksiin liityy aina aikatauluelämä ja se on minulle vaikeata. Oma laiskuus ja mukavuudenhalu tuottavat sellaisen määrän muutosvastarintaa, että lähdöt ovat tuskaa. Niihin sisältyy kriisi toisensa perään: aamuisin heräämiskriisi, pukeutumiskriisi, "kohta-olen-taas-myöhässä-vaikken-haluaisi" - tai "en halua elää tällaista stressielämää" -kriisi, matkalle lähtiessä pakkaamiskriisi, myöhään illalla valvomiskriisi etc. ect. Ihan älytöntä. Onko kenenkään muun elämä näin organisoitumatonta? Haaveilen toisenlaisesta elämästä, jossa toimin viisaasti, kypsästi, rauhallisesti, harkiten ja kiireettömästi. Voisivatko ne haaveet toteutua?
Ehkä tarvitsisin avuksi jonkin elämäntapa-personal trainerin?
Kaikesta huolimatta olen onnellinen ja se riittää kuitenkin aika pitkälle. Silloin kun ilo alkaa kadota elämästä, on pysähdyttävä ja tarkistettava suuntaa sisäisestä kompassista. Onneksi korjausliikkeet ovat toistaiseksi toimineet.
Huomenna alkaa talviaikaan orientoituminen. Sekään ei tahdo onnistua ilman vastustusta, fyysistä ja henkistä. Kohta on oikeasti alettava varta vasten etsiä valoisia puolia asioista, kun valo viipyy horisontin yllä yhä lyhenevän ajan. Toisaalta juuri se hetki on kaunis, kun aurinko painuu mailleen, kuunsirppi loistaa matalalla etelätaivaalla ja puunlatvukset erottuvat tummina sinertävää iltataivasta vasten. Siihen vielä päälle lumikerros, niin talvi alkaakin yllättäen tuntua mukavalta vaihtoehdolta syksyn päätyttyä.
Perjantai-iltaan takaisin, tänään tulee viimeinen jakso suosikki-TV-sarjastani. Harmi, toivottavasti keksivät siihen vielä lisäosia. Nyt siis adios ja passiivisen töllötyksen pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tänne - jos et käytä omaa nimeäsi, keksi edes hyvä nimimerkki!